Lampaan merkitys on vaihdellut
Lampaita on pidetty Suomessa vuosisatoja. Lammas on muita eläimiä monipuolisempi tuottaja.
Siitä saadaan:
- lihaa
- maitoa
- villaa
- turkiksia
- se voi myös palvella ympäristönhoitajana
Vuodesta 1962 lähtien suomenlammasta on viety sikiävyytensä johdosta yli 40 maahan ja kaikkiin maanosiin. Sitä on verrattu kymmeniin rotuihin monien ominaisuuksien suhteen, pelkästään USA:ssa 10 eri yliopistossa. Suomenlampaasta on tietoa enemmän kuin useimmista muista yli tuhannesta lammasrodusta. Sen geenejä on käytetty yli 20 rodun luomiseen. Suomenlampaan jalostuskäyttö perustuu perinnölliseen hedelmällisyysgeeniin, jolla parannetaan muiden rotujen hedelmällisyyttä. Sitä käytetään risteytyksissä emona ja emojen isänä.
Rodun säilyttäminen
Suomenlammasuuhia on jäljellä alle 15 000, joista vain 5 500 on puhdasrotujalostuksessa. • Suomenlampaan säilyttäminen ja jatkuva kehittäminen on kansallinen ja kansainvälinen velvollisuus.
- Alkuperäisrodut tulisi ensisijaisesti säilyttää siinä ympäristössä, johon ne ovat sopeutuneet ja johon ne on kehitetty.
- Hallitsematon risteytyskäyttö voi uhata YK:n biodiversiteettisopimuksen mukaista tavoitetta.
- Kulttuurihistoriallisesti alkuperäisrodut ovat merkittävä osa kansakunnan menneisyyttä, joka vaatii säilyttämistä.
- Alkuperäisrotujen perimän säilyttäminen kuuluu kansainvälisten sopimusten piiriin. Perimää säilytetään sperma- ja alkiopankeissa pakastettuna, eläviä eläimiä geenipankkikarjoissa (suomenlammas, Pelson vankilatila).
- Tärkein merkitys elinvoimaisen populaation säilyttämisessä on kuitenkin yksityisillä viljelijöillä, jotka käyttävät alkuperäisrotuja tuotantoeläiminä.
- EU-maissa on mahdollista saada alkuperäisrotujen kasvatustukea.
- Alkuperäisrodut ovat tärkeitä laajan geenipohjan säilyttämiseksi. Geenipohjan kaventuminen vähentää kotieläintuotannon sopeutumiskykyä maatalouden muuttuvissa olosuhteissa ja voi lisätä sairastavuutta.
